Olen ohjaaja, joka toimii esitystaiteen ja teatterin välisessä maastossa. En ole itse koskaan tehnyt esitystä lapsille tai nuorille, mutta viimeisessä taiteellisessa prosessissani huomasin yhtäkkiä ajattelevani “jospa tekisi jotain lapsille”. Jotenkin ajatus tuntui vapauttavalta. Voisi olla ajattelematta aikuisen mielen tarvetta muodostaa merkityksiä tunnettujen kaavojen mukaan. Menin kysymään kollegaltani, esitystaiteilija Leena Kelalta, mikä hänen kokemuksensa lapsiyleisön kanssa on. Leena kertoi: "Performanssissa lapsiyleisö tuntuu hyvinkin herkästi reagoivan esityksen eri elementteihin. Koska olen aikuinen, joka tekee lavalla absurdeja asioita tavanomaisten kotoa löytyvien materiaalien kuten omenien, sanomalehtien ja kananmunien kanssa, on se lasten mielestä varmaankin aika vapauttavaa." Ehkä jutun juju on juuri tässä: kun tekijä vapautuu oletuksista omaa taiteenlajiaan ja ylipäätään elämää kohtaan, se vapauttaa myös katsojan...
Olen yksi esitystaiteen talo Mad Housen kuraattoreista. Ehdotin muille viidelle taiteellisen työryhmämme jäsenelle, että tehdään lapsille ja nuorille ohjelma. Muiden kuraattorien innostuttua, otin yhteyttä Hurraa!-festivaaliin. Kiinnostus oli heti molemminpuolinen. Hurraa!-festivaalissa minua kiehtoo se, kuinka hyvin festivaali tuntee lapsiyleisönsä ja kuinka se on onnistunut juurtumaan pääkaupunkiseudulle merkittäväksi toimijaksi. Mad Housessa me olemme vielä matkalla tunnetuksi nimeksi, mutta me tunnemme puolestamme esitystaiteen ja osaamme luoda kontekstia kokeileville esitysmuodoille. Näin ollen on hienoa, että Mad House on ensi keväänä yksi Hurraa!-festivaalin esityspaikoista!
Mad House on esitystaiteen talo, joka esittelee ja tuottaa kokeilevaa esittävää taidetta. Meillä ei ole omaa pysyvää näyttämöä, mutta kotipesämme on Helsingin Suvilahdessa. Ensi keväänä, tammikuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin, Mad Housesta tulee neljättä kertaa konkreettinen talo kun muutamme jälleen Suvilahden Tiivistämö-rakennuksen näyttämöksi. Siellä tarjoamme monipuolista ohjelmaa esityksistä keskusteluihin. Minulle Mad House on ennen kaikkea työkollektiivi ja vuoden ympäri kestävä taiteellinen prosessi sekä tärkeä taiteilijayhteisö ja vertaistukiverkosto. Toivon, että samanlainen yhteisö pääsee nyt syntymään myös sellaisille taiteilijoille, jotka ovat erityisen kiinnostuneita tekemään lapsille esitystaidetta.
Mutta palataan Leenaan. Hänen Alphabets of Performance Art -esityksensä kuuluu Mad Housen Hurraa! -ohjelmaan maaliskuussa 2017. Mitä siinä tapahtuu? "Teen asioita, joita lapsia usein kielletään tekemästä: ruiskautan ketsuppia valkoiselle paidalle ja heilutan kukkakimppua niin kauan, että kaikki kukat ovat lentäneet irti. Lapset nauravat ja taputtavat tällaiselle käytökselle. Tässä performanssin aakkosia käsittelevässä teoksessa ajattelen performanssitaiteen olevan positiivinen radikaali, joka vapauttaa vinksauttamaan omaa arkiajattelua luovempaan suuntaan, on kyse sitten lapsista tai aikuisista." Leena Kela on suomalainen esitystaiteilija, joka on työskennellyt esitystaiteen piirissä vuodesta 2000. Sekä taiteilijana että kuraattorina työskentelevä Leena on saanut sen aikana laajan kuvan esitystaiteesta ja tähän kokemukseen perustuu Alphabets of Performance Art -esitys. Esitykseen Leena on valinnut 26 esineitä, jotka on hänen kokemuksen perusteella esitystaiteen vakioelementtejä. Niistä Leena luo esityksessä esitystaiteen aakkoset A:sta Z:aan. Esitys on alunperin luotu aikuiselle yleisölle kunnes Leena huomasi satunnaisesti käyneiden lapsikatsojien reaktiot ja päätti esittää sen myös yli viisivuotiaille lapsille.
Mad Housen Hurraa! -ohjelmaan kuuluu Leena Kelan lisäksi neljä esitystä. Esitystaiteilija ja koreografi Sonja Jokiniemi käyttää Oh No -esityksessään lapsen leikkiä metodologiana ja yrittää ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa katastrofien varjossa. Esitys on suunnattu ala-asteikäisille. Kansainvälisen esitystaideryhmä Oblivian ensimmäisessä nuortenesityksessä törmää Votairen 1800-luvun kirjoittama Candide 2000-luvun esitystaiteeseen. Pienimmille katsojille tarjolla on suomalaisen Loiske Ensemblen BabyTango -esityselämys. Oblivian ja ranskalaisen Theatre Nouvelle Generation -ryhmän No(s) Futurs –yhteistuotannossa puolestaan lapset pääsevät näyttämölle, kun viisi 11-13-vuotiasta luo visioita heidän tulevaisuudestaan esitystaiteen keinoin.
Odotan lapsenomaisella tavalla Hurraa! -festivaalia ja toivon että tulen kokemaan juuri sen, josta Leena puhui: miten esitystaide radikaalina taidemuotona voi vapautta meitä, niin lapsia kuin aikuisia, tekijöitä ja katsojia.
- Martina Marti
Juttu on julkaistu alunperin Assitej-jäsenlehdessä 2016
Esitystiedot:
No(s) Futurs (11-13 v.)
18. ja 19.3.2017 klo 18
BabyTango (0-1 v.)
20.3. klo 11
Candide (12+)
22., 23., 24.3.2017 klo 18
Alphabets of Performance Art (5+)
25. ja 26.3. klo 15
Oh No (7-12 v.)
25. ja 26..3. klo 17
Kuva: Saara Autere